On mennyt taas luvattoman pitkä aika viime päivityksestä... Mutta minkäs sitä kaikille kiireille voi.

Meillä alkaa hiljalleen olla sairastelut nujerrettu. Urhon selkä hierottiin viimeisen kerran muutama viikko takaperin ja nyt kaikki tuntuu olevan kunnossa. Antibiootit nujersivat herran tulehdukset, sekä nielusta että varpaista.

Mutta mutta, ei se tähän päättynyt... Tuon antibioottikuurin tienoissa etenkin Urho, mutta myös Ruttu alkoivat rapsutella itseään. Rutun rapsuttelu loppui, mutta Urhon jatkui. Alkuun pistimme sen stressin ja kenties lääkeyliherkkyyden piikkiin, kun kutina tuntui helpottavan hetkeksi. Sitten se palasi molemmille koirille ja Urho reagoi etenkin tosi vahvasti purren ihonsakin rikki. Tulimme siihen johtopäätökseen, että ilmeisesti meillä on jotakin ulkoloisia eli eikun Strongholdit niskaan poitsuille.

Nyt tuntuu, että kutina alkaa helpottaa eli ilmeisesti diagnoosi oli oikea. Näin ainakin toivomme. Ei kiitos sairauksia enää tänä vuonna tähän talouteen.

Muuten meille kuuluu hyvää.

Pojat jäljestävät edelleen innolla ja edistystä on tapahtunut molemmissa.

Ruttu otti pientä takapakkiakin kyllästyen esineisiin jäljellä. Niiden ilmaisu on ihan tylsää, vaikka Ruttu ne löytääkin. Tätä on nyt sitten treenailtu kotona ja esineet poistettiin hetkeksi jäljeltä.

Tässä vihdoin kuvia treeneistä, kiitos Eilalle otoksista.

Urho paikallaanmakuussa. Toi takki siitä syystä, ettei jyrsi sitä rikkinäistä ihoaluetta... Muutenhan meillä ei vaatteita käytetä.. Siis koirilla.

Urholiini harjoittelee kontaktia. Kuten näkyy ilme on keskittynyt.

Urho jäljellä.

Rudolf odottaa lupaa lähteä nostamaan jälki. Joudun istuttamaan sen noin päin, jotta lähtee janalle oikein. Pikkujoulun kunniaksi Rutulla on kulkuset kaulalla...

Tässä mennään!

Ruttu jäljellä. Ruttu käyttää maavainua tosi vahvasti. Jos se nostaa nenänsä ilmaan jäljellä, niin jotain on yleensä vialla.

 

RIEMUKASTA JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE TUTUILLE!!!