KUVASSA URHO JÄLKITREENEISSÄ SYKSYLLÄ 2009

Olemme jo jonkun aikaa ihmetelleet kotona Urhon omituista käytöstä silloin tällöin.

Se alkoi syksyn aikana öristä köllötellessään lattialla, mutta ääntely kuulosti mielihyväörinältä eikä mikään paikka tuntunut aristavan. Sillä oli myöskin päiviä, jolloin se käyttäytyi kuin olisi ollut kipeä, nukkui vain ja oli kovin vaisu.

Sitten aloimme kiinnittää huomiota siihen, että se oli toisinaan haluton hyppäämään autoon ja istuminen suoritettiin jotenkin kovin varovaisesti. Urho myös kävi heti istumaan, kun sitä kosketti selkään tiettyyn kohtaan.

Myös takajalkojen asento muuttui tosi ahtaaksi ja Urho veti jalkoja mahan alle. Se alkoi myös vaikuttaa takakorkealta, vaikka ei selkälinja täysin suora ollut aiemminkaan.

Kesän korvilla alkoi yhtäkkiä myös kova rähjääminen koiralle kuin koiralle, mikä ei ollut tyypillistä Urhoa aiemmin, vaikka kovapäinen, nuori uros onkin.

Ja me tyhmät ihmiset emme tajunneet, keksimme oudolle käytökselle hyviä selityksiä. Kunnes sitten päätin, että varaan ajan hierojalle. Siellä selvisi, että selkä on tosi kipeä eli ihan jumissa ja kipua hävittääkseen Urho on seisonut jalat mahan alla ja pää pystyssä, josta johtuu selän notkokin. Myös takajalat ja lantio olivat kovin kipeät.

Sen oikein näki ja kuuli kuinka ukkoa sattui välillä niin, että hengittäminenkin piti lopettaa. Onneksi kyse on vain jumituksista eli Urho tulee ihan kuntoon. Niin on kova pää miehellä, että tippaakaan ei ole liikkuessaan kipua näyttänyt, vaikka näin jälkeenpäin huomaa, että onhan se yrittänyt meille kertoa...

Hieroja kehui, kuinka Urho on kiitollinen hoidettava. Se ymmärsi ihan selvästi, että nyt häntä autetaan ja yhtään murinaa tai muuta huonoa käytöstä ei esittänyt. Välillä vaan pää nousi, että hei nyt tekee kipeää...

Käymme nyt kolmisen kertaa hierottavana ja tueksi aloitetaan magnesium ja B-vitamiiniliuos jumituksia rentouttamaan. Eli eiköhän tämä nyt tästä...=)