Mä olen aina luullut tuon olevan meidän ihmisten sohva, mutta anna koirille kerran lupa kiivetä sille, niin ne luulevat omistavansa sen aina...=)

Näin sopuisasti sillä "heidän" sohvallaan tänään köllöteltiin.


Tässä vielä kuvat pojista uusia puruluitansa syömässä. Urhosta on ihanaa, kun saatiin "pienen" miehen vatsa vihdoin kuntoon ja saa syödä luita... Vielä ihanampaa on haudata oma luu johonkin jemmaan ja viedä Rölli-paran luu. Koska ruohohan on tunnetusti vihreämpää aidan toisella puolella...



Tässä vaiheessa Röllillä vielä hallussa oma puruluunsa...


Muutenkin kuuluu hyvää, Urho kasvaa edelleen, viimeksi punnittaessa painoi 46 kiloa. Nyt on tehotreenattu näyttelyjuoksua ja seisomista tulevan sunnuntain koitosta silmälläpitäen. Kotipihassa sujuu jo hienosti. Saa nähdä, kiinnostaako kehässä taas juoksua enemmän korvan raapiminen ynnä muu tärkeämpi puuha...=)