Mamma höyrysi jo eilen, että Ruttu menee huomenna hierojalle, en ymmärtänyt koko juttua. Mutta, tänään, se pakkasi mut autoon ja me mentiin eläinkauppaan, jonka ovi mua ei enää pelottanut, koska oon jo iso miäs. Siellä oli semmonen huone ja täti, joka jutteli ja kehui mua, vaikken ees tehnyt muuta kun seisoin vaan.

Sitten piti käydä maate, senhän mä osaan, mutta kun se täti alko ropeloida mua niin aattelin, että ehei, ei sovi mulle ja yritin pari kertaa karata. Hetken päästä huomasin, että se täti kyllä osaa hommansa ja se olikin ihan kivaa. Sitä paitsi mua väsyttikin, kun riehuin koko eilisen Urhon kaa mökillä. No, takajalat meni ihan kivasti, kun se täti niitä heilutteli ja mä relasin, kun mammakin rapsutti mua.

Kaamein koetus oli kuitenkin vasta edessä, kun huomasin, että täti ja mamma yrittää kellistää mut kyljelleen. Ne on ihan valikoidut hetket, kun se sopii mulle, joten laitoin vähän hanttiin ja kiljasinkiin pari kertaa, mutta se täti oli niin tiukka, että lopulta mä tyydyin kohtalooni. Siinä se sitten vemputteli ja veteli mun kinttujani, kun mä melkein nukuin. Toiselle kyljelle käännettäessä en enää hirveesti viittinyt vempuloida, kun mammakin siinä komenteli.

Oli se lopulta ihan kivaa ja mamma sano, että se auttaa mua, kun mä kasvoin joskus vähän vinksin vonksin, niin nyt mä oon jostain jumissa. Vähän takaa ja vähän edestä, esimerkiksi se täti sano, että mun rintamuskelit on piilossa, kun ne jumittaa eli kai mamma raahaa mut sinne uudestaankin. Lopuksi mä näytin sille tädille, et mä osaan itekin venyä ja se sano mammalle, että on tosi hyvä, et osaan. Jatkossa mua pitäis kehua, kun venyn ja antaa namikin vaikka, sopii kyllä mulle.

Ai niin, tällä viikolla jälkitreeneissä mamma kehu mua kauheesti, kun tein tosi pitkän ja ekaa kertaa tunnin vanhan jäljen niin hienosti. Jotain se höpötti, että oon kotona joskus vähän hölmö ja nyt se oli innoissaan, kun tein niin sinnikkäästi töitä.

Näin väsynyt oon nyt, kun on lihakset ihan hellinä...