Ensin muutama sananen Urhostamme... Urhohan omaa melko vauhdikkaan luonteen ja on lisäksi nuoruutensa kukoistuksessa, joten pullistelun tarvetta esiintyy aina toisinaan. Tämä pullistelu ilmenee yleisenä pörinänä ihmisten ilmoilla sekä murisemisena aina välillä. Tämä "oikkuilu" on ollut Urholla melko lievää, mutta harmitti meitä siinä määrin, että kun homma ei kotikonstein ratkennut kokonaan niin käytimme Urhon eräällä kokeneella kouluttajalla, joka testasi koiran luonteen.

Tulos oli, että omistamme täysin tervepäisen, nuoren koiran. Urhon hermorakenne on hyvä ja tasapainoinen, se on rohkea, herkkä (etenkin tarkkailemaan ympäristöä) ja ei pehmeä luonteeltaan. Pörrääminen ja murina on huonoa käytöstä, jonka se on omaksunut johtuen muutamasta ikävästä tapahtumasta sekä siitä, että emme ole osanneet tarpeeksi selvästi viestiä ettemme hyväksy tuollaista käytöstä. Urhon "ongelmat" olivat niin pieniä, että ratkeavat kotiin saaduilla ohjeilla. Ja tulosta onkin jo näkyvissä...=)

Vikaa oli lähinnä meidän kokemattomuudessa, koska emme osanneet pennusta asti suhtautua tarpeeksi määrätietoisesti ja napakasti Urhon käytökseen. Rölli kun oli niin kiltti, että sille riitti löysemmätkin säännöt. Aina oppii uutta.

Kyllä oli niin helpottavaa kuulla tämä kaikki ammattilaisen suusta, vaikka näin olimme itsekin päätelleet..=)

 

Jälkitreenit jatkuvat ja olemme edelleen innoissamme lajista. Treeniporukkamme on tosi mukava ja koiratkin nauttivat täysin rinnoin. Hiljalleen etenemme, kun kaikki on uutta sekä ihmeellistä.

Lisäksi olemme lenkkeilleet joka päivä ja kerran viikossa ajelemme suureen maailmaan eli kaupunkiin, jotta maalaispojat näkevät muutakin kuin peltoja ja männynkäpyjä.

Torstaina suuntaamme Viekijärvelle koko loppuviikoksi kasvattimamman "nurkkiin", tätä vierailua odotetaan jo innolla.

Lauantaina suuntaan Rutun kanssa Juukaan, jossa herran on tarkoitus pyörähtää kehässä piiiiitkän tauon jälkeen. Katsotaan, kuinka käy.

Urholiini

Ruttu puusavottaa tekemässä.

Ojassa viilentymässä