Hammastelua ja muuta jännää

Rudolf on alkanut kotiutua pikkuhiljaa ja yllättävän vilkas pikkumies hänestä on kuoriutunut.
Hampaat ovat terävät ja niitähän on mukava käyttää täsmähyökkäyksinä lipastoon, ihmisiin, kenkiin, takankulmaan, ylipäänsä kaikkeen kiellettyyn. Leluthan eivät todellakaan ole yhtä mukavia, vaikka kelpaavathan nekin...
Ääni on kova ja sitä käytetään tarpeen tullen, mm. silloin kun ruokakuppi ei laskeudu tarpeeksi nopeasti nenän eteen tai jos mamma katoaa liian pitkäksi aikaa tai jos Urho rakastaa turhan lujasti.
Kaikki paikat on mukava tutkia ja mitä vaan tehdään niin Rudolf häärii mukana. Ellei satu olemaan nokkaunilla...

Urholle koitti järkytyksen paikka maanantaina, kun hoksasi, että tuo käärö jääkin tänne eikä käynytkään vain kylässä. Herrasta tuli vierihoitoa kaipaava sylivauva, joka ei voinut sietää koko Rudolfia lähellään. Kaikki lelut, jotka Rudolf otti olivat juuri niitä, joita Urho oli etsinyt jo pitkän aikaa ja ne kiikutettiin kiireesti turvaan olkkarin siskonpedille, jossa nukumme ekat yöt. Mutta onneksi hätä ei ollut tämän näköinen vaan tiistaina alkoivat jo yhteisetkin leikit sujua ja tänään nujusivat aamulla varmaan puoli tuntia niin, että vilske kävi. Urho haluaa edelleen päättää, koska häntä on sopiva lähestyä, mutta armollisesti antaa Rudolfin olla lähellään, välillä jopa murisematta.
Ja tokihan Urholla on oikeus kauneusuniinsa, onneksi Rudolfkin sen haukahduksesta ymmärtää. Eli eiköhän heistä kaverit vielä tule..=)

Olemme oleskelleet vain kotona ja oman väen kesken, jotta pojilla on aikaa tottua toisiinsa sekä kissoihimme ja jotta Rudolf hoksaa, että nämähän ne ovat ne minun kulmani, joilla pyöritään enimmäkseen. Ehkä ensi viikolla laajennetaan taas pikkuisen maailmaa...

"Apuaa, mä antaudun!"