Kävimme eilen moikkaamassa poikien uutta "serkkulikkaa" Vilmaa, joka oli muuttanut isännän veljelle. Vilma on vain kolme päivää Urhoa nuorempi ja hyvin nuo näyttivät yhdessä viihtyvän. Kaksikon leikit oli vaan vähän liian vauhdikkaita sisätiloihin. Rölli ei juuri uudesta tuttavuudesta perustanut, tyytyi vain haukahtamalla komentamaan, jos penskat painivat turhan lähelle.

Tässä Vilma-tyttönen


Kaverukset


Painiminen vauhdissa


Lopulta kummallekin tuli jano ja väsy



Urho täytti puoli vuotta jo hetki sitten ja kasvaa kovasti. Vauvanahka täytyisi saada liikuttua pois, niin herra olisi jo melko suuren pojan oloinen. Nyt näyttää huvittavalta, kun "hyllyy" eteenpäin valtavan turkkinsa kanssa eikä ole oikeasti liian lihava. Tänään käytiin metsässä kuntoilemassa ja hauskaa oli! Röllin iloa vaan haittaa se, kun Urho "personal treenaa" Rölliä kovempaan vauhtiin pureksimalla takajaloista... Kai se meinaa, että kaverin kanssa olisi kivempaa juosta.

Urho on taas löytänyt aarteen


Herra odottelee Rölliä ja mua, "Tulkaahan jo"


Välillä täytyy istua pohtimaan maailman menoa