Saimme testiin uuden nettitikun ja nyt pohdimme, että kannattaako tätä pitää. Hidashan tää on, mutta pääsee sentään verkkoon...

Kerrotaan nyt hiukan siitä jäljestä, kun lupasin. Olemme treenanneet nyt kolme kertaa ja meidän porukkaan kuuluu 5 leoa.

Urholla oli syksyltä kokemusta kahden jäljen verran ja nyt aloitettiin 15 minuuttia vanhalla, suoralla jäljellä, joka oli noin 100 metriä. Ekalla kerralla jäljellä oli makkaraa tasaisin välein. Seuraavilla kerroilla namit sai jättää lähes kokonaan pois, ainoastaan alussa on ollut muutama. Jälkeä myös pidennettiin 200 metriin ja puoli tuntia vanhaksi.

Urholla on taipumusta hiukan sählätä alussa, mutta alun jälkeen keskittyy hienosti ja työskentelee määrätietoisesti. Joka kerralla maalimies on löytynyt ja ilo on ollut suuri. Nyt tuoreimmalla kerralla Urho malttoi alusta asti seurata hajua rauhassa edeten.

Olemme alusta asti treenanneet loivaa nostoa jäljelle ja se sujuu ihan hienosti. Toisella kertaa otimme mukaan myös maalimiehen esineen, joka koiran pitäisi löytää jäljeltä ja merkata jollain tapaa. Urho on löytänyt esineen molemmilla kerroilla ja merkkaa sen jäämällä seisomaan esineelle.

 

Ruttu-ruipeloinen ehti myös kokeilla syksyllä hommaa kahden jäljen verran. Ekalla kerralla teimme sille 100 metriä pitkän, 15 minuuttia vanhan jäljen, jolla oli makkara lähes joka askeleella. Rudolf löysi jäljen itse ja teki sen loppuun asti, mutta piilossa ollut maalimies sai herran hetkeksi peruutusvaihteelle. Kutsuttaessa meni kyllä luokse ja rentoutui syöden palkan innolla.

Rutulle pidennettiin jälkeä seuraavalla treenillä noin 150 metriin, mutta vanhenemisaika on edelleen 15 minuuttia. Makkarat ovat vielä käytössä, vaikka ei herra niitä juuri malta syödä.

Rudolf seilaa jälkeä eestaas varmistaen molempiin suuntiin, että missä jälki menee, mutta pysyen kuitenkin jäljellä. Alku menee vielä hiukan sohlatessa, jäljen kuitenkin nostaa itse ja lähtee sitä nenä maassa seuraamaan. Esine on myös Rutulla käytössä ja se merkkaa sen selvästi nuuhkimalla. Viimeksi malttoi jopa pysähtyä esineelle odottamaan palkkaansa.

Viime kerralla jäljelle lähdettiin kauhealla tohinalla ja sitten se yhtäkkiä hukkuikin. Ruttu istui keskellä metsää ja katsoa killitti, että mamma mitä nyt pitäisi tehdä. Koitin innostaa sitä etsimään jälkeä, mutta se päätti alkaa lounastamaan hirven kakkaa. Palasimme alkuun kaksi kertaa ja vikalla kerralla se löysi jäljen uudelleen. Ees taas menoa oli, mutta Ruttu pysyi jäljellä, löysi esineen merkaten sen ja löysi lopulta maalimiehenkin. Kyllä oli herra itsekin onnessaan, että ai niin, tätä vartenhan täällä koluttiin.

Tämmöistä tällä kertaa.

Jäjeltä ei kuvia ole, mutta laitetaan muutama uintikuva.

Rudolf pulaamassa, on muuten oikea uinnin luonnonlahjakkuus. Oppi homman heti.

Tässä Urholiini ja mustekalansa.