Meillä on ollut niin kiirettä talon remontoinnin kanssa, että on jäänyt blogikin vähän hunningolle. Pojatkin ihmettelevät, että mitä ihmettä nuo heiluvat tuolla yläkerrassa vähän väliä ja meidän pitää odottaa tarhassa.

Meille kuuluu ihan hyvää. Rudolf kasvaa edelleen ja painaa nyt 47,1 kiloa. Urhokin juuri punnittiin ja ihan hyvin on hääkin massaa saanut painaen nyt 60 kiloa. Ainakin vielä ovat keskenään bestikset ja riitoja ei ole ollut. Poitsut kun ovat luonteiltaan niin erilaiset, Urho on vahva persoona ja pyrkii aina pomoilemaan ja Ruttu taas tyytyy paikkaansa auringossa ja oikeastaan taitaa nauttia siitä, että Urho aina tietää mitä tehdä. Pyritään kyllä kuljettaan molempia yksinkin maailmalla, niin kehittyy noi omatkin aivot... Ja me ihmisethän ollaan kuitenkin isoimpia pomoja..

 

Viikonloppuna ehdittiin pidemmälle ulkoilurupeamalle, joten tässä muutama kuva.

Rudolf tarkkana kuin porkkana omassa pihassa.

Vähän sivuprofiilia

Ja Urho

Tässä näkyy hyvin Urhon onnellinen elämänasenne. Näin riemua täynnä se on aina, varsinkin lenkillä.

Veljekset kuin ilvekset

Urho kuuntelee. Meidän lenkkipellon takana on metsikkö, joka kaikuu tosi hyvin ja koirat huomasi ekaa kertaa tän kaikuilmiön. Olivat ihan ihmeissään, että kuka siellä huutelee meille.