Teimme toissa sunnuntaina patikointiretken tässä lähimaastoissa. Matkaa kertyi lopulta noin 11 kilometriä, saaliiksi saimme ison kasan kanttarellejä sekä väsyneet jalat. Hyvin jaksoivat pojatkin kävellä, vaikka oli ihan eka kerta, kun näin pitkän reissun teimme. Olivat kyllä tosi puhki, kun kotiin päästiin, mutta illalla nousi jo tassu kepeästi.

Tarkoitus olisi tehdä vielä samanmittainen päiväreissu Helvetinjärven kansallispuistossa parin viikon päästä.

Kuvia reissulta:

Heti alkumatkasta löytyi ihana mättäikkö, jossa piti pötköttää

Ihanaa viileää sammalta ja vettä, ajattelee Ruttu.

Urhokin haluaa kokeilla.

Hups, puutkin meinaa lähteä mukaan matkaan.

Poseeraustauko komeissa maisemissa, vasemmalla Urho ja oikealla Rudolf.

Miehet reissun päällä

Tässä Rudolf

Ja urhea repunkantaja Urho

Unet täytyy ottaa silloin, kun siihen tarjoutuu tilaisuus eli tässä tapauksessa evästauolla. Hiekkaan syntyi hyvät unipoterot.

Ruttu väsähti niin, että edes eväänä ollut rustoluu ei maistunut. Sitten kun matka oli jo jatkunut hetken, niin pikku-R muisti herkkunsa ja palasi hakemaan sen hiekan alta. Hetken malttoi kanniskella luuta suussaan kunnes ahneus voitti ja piti pysähtyä syömään.

Urho evästauolla.

-----------

Kerrotaanpa vielä vähän kuulumisia.

Rutulla loppui hieronta, kolme kertaa siellä kävimme ja vimpalla kertaa hierojakin totesi, että tuntuu ihan kuin eri koiraa hieroisi, niin hyvin poika hyötyi hieronnasta. Etujalkojen asento on korjaantunut melko hyvin, toki siinä vielä on iästä johtuvaa löysyyttä, mutta nyt kun oikeat lihakset tekevät töitä, niin jalatkin asettuvat paremmin.Oikeassa etujalassa oli myös nestettä jonnin verran ja sekin saatiin hierottua pois.

Takapää aukesi hyvin, kun reisien jumitukset saatiin pois. Uudestaan mennään Rutun kanssa noin puolen vuoden päästä. Taitaa olla Urhon vuoro nyt syksyllä.

Urho on treenannut kehäkäytöstään hyvällä menestyksellä, nykyään oikein odottaa, kun joku tulee häntä tutkimaan, koska tietää saavansa palkkaa. Kaupunkilenkeilläkin on käyty ja ne sujuvat ihan kivasti.

Porvoon näyttelyyn taidamme lähteä kokeilemaan pitkästä aikaa Urhon kanssa.

 

Jäljellä käymme innoissaan edelleen, etenkin Ruttu on löytänyt itsestään kipinän tähän lajiin. Myös Urho nauttii hommasta tosi paljon.

Viime kerralla Urho hoiti sairasta Villeä kotona ja Ruttu kävi treeneissä mamman kera tehden hienon suorituksen.

Jälki oli 1h 45 min vanha ja siinä oli lopussa tien ylitys, lisäksi kaksi kulmaa ja kolme esinettä. Lähetin Rutun ensimmäistä kertaa nostamaan jäljen vielä melko kaukaa, mutta poika selvitti hienosti koko homman. Hiukan epävarma oli alussa, kun jälki ei alkanut heti nenän edestä, mutta etsimällä se löytyi. Toinen jännä paikka oli, kun tie tuli vastaan, mutta Ruttu malttoi etsiä nenän avulla ja maalimies löytyi tien vierestä metsästä.

Esineetkin sujuivat nyt paremmin, Rudolf pysähtyi niille ja yhdellä jopa tarjosi itse istumista, muilla esineillä istui sitten käskystä.

Hienosti toi pikkumies kyllä käyttää nenäänsä ja on tosi sitkeä noin nuoreksi koiraksi. Olen tosi tyytyväinen, että Rutullekin on löytynyt homma, joka on en mielestä tooosi kivaa.